.:. Aitoc's Avon - Pentupäiväkirja, 7. pentue .:. 15.6.2017 Neljännentoista päivän puolella lämmöt lähti kipuamaan hiljalleen takaisin ylöspäin ja itse asiassa synnytys lähti käyntiin vesien menolla puoli kahdentoista aikaan edellisen vuorokauden puolella. Selattuani edellisiä pentupäiväkirjoja (onpa loistavaa että näitä on olemassa edelleen!), osasin olla rauhallinen sen suhteen, että jaksoin suhteellisen tyynesti (ainakin lähestulkoon koko ajan) odotella, vaikka ensimmäistä pentua ei alkanut kuulumaan tunnin kuluessa. Puolentoista tunnin kohdalla nakkasin Estan pienelle autoajelulle ja köröteltiin pyyhe peffan alla hiekkamökkiteitä muutaman kilometrin verran jouduttamaan synnytystä. Alkoihan ne poltotkin sitten viimein. Ensimmäistä työstettiin jonkin aikaa, Esta kuitenkin rauhallisena pää moneen otteeseen mun polvella puski pentua kanavassa eteenpäin ja viimein, klo 2.35 syntyi ensimmäinen upeamerkkinen poika jalat edellä (olisipa ollut kunnollinen kamera aivan siinä hollilla, pennun tassu oli täysin selkeästi vasten kalvoa, niinniin suloinen). Täydelliset merkit, toinen etusukka jopa polveen saakka. Myöhemmin pennun kuivuttua näin pienen nuppineulan pään kokoisen täplän niskan alaosassa valkoista, tulee varmaan lähes häviämään myöhemmin. Napanuora katkaistiin reippahasti ja pentu putsattiin aivan antaumuksella, tissimaito maistui poitsulle. Tuntia myöhemmin klo 3.40 (kuinka se aika siinä jotenkin niin juoksee, että tuntuu, että aikaa olisi kulunut maksimissaan vartti), purskahti vedet kunnon syöksyllä pentulaatikkoon ja heti perään toinen pentu, poika numero kaksi, syntyi pää edellä. Täydelliset merkit myös, mutta erona ensimmäiseen ettei päässä ollut kokonaista viirua, vaan otsalla on kaunis täplä. Esta katkaisi taas niin reippaasti napanuoran, että siinä kohdin menin taas hieman jeesimään vaikka olisikin taatusti pärjännyt ilman mun sähläämistä, on se vaan hurjan näköistä kun toisinaan pentu roikkuu aivan ilmassa. Molempien pentujen jälkeiset Esta söi. Taisin joutua hieman pentukakkosta kuivattelemaan ja ohjaamaan tisua kohti, kun Esta työnsi seuraavaa pentua kohti valoa. Pää edellä klo 4.05 syntyi poika numero kolmonen (vähän ihan oikeasti tässä vaiheessa nauratti, että poikiako ne vain onkin..), todella tomera jo syntyessään, rimpuili ja sätki minkä ehti (siinä kun kaksi muuta hetken miettivät missä nyt ollaan) ja iski tissiin vauhdilla kiinni. Tämä poika tulee pärjäämään. Sellaisella asenteella taitaisi jäädä kotiin, jos olisi tyttö. Niin, noh. Täydelliset merkit omaava, itse asiassa aivan samannäköinen kuin pentu1, siinä vaiheessa vielä aavistuksen märkinä. Jälkeiset ehti napsia ennen kuin ehdin väliin ja niinhän ne sitten tuli nopeasti syömisen jälkeen kunnon kouristuksen saattelemana mun päälle, siinä oltiin vaatteita ja pentulaatikon vällyjä myöten aivan likomärkinä, nukkumassa ollut Jaakko riensi hetkellisesti hätiin tuoden paperia ja pyyhettä lisää. Jatkossa jälkeiset ehdin ottamaan minä, jollakin keinolla.. Ei siinä ehtinyt kuin laatikon saada osittain puhtaaksi ja ohjattua poikaa tissille, niin seuraava ilmoitti jo tulostaan ja klo 4.45 syntyikin neljäs(!) poika pää edellä, täydellisillä merkeillä, kuinkas muutenkaan. Vähän siinä tuli miettineeksi että kuinka nämä tunnistaa, kun ei ole pantoja enkä mielelläni sellaisia laitakaan vielä noin pienille. Jälkeiset nappasin minä, Esta hoiteli taas napanuoran vauhdikkaasti. Ei auttanut mitkään sadetanssit, ei taiat, ei mitkään, se oli ennalta jo päätetty, että Estan on määrä saada lauma upeita poikia ja sain heittää hyvästit omalle narttuhaaveelle. Klo 5.15 syntyi viimeinen, poika, pää edellä (ehdin jälleen jälkeisjonoon ensimmäisenä), ja kuinkas muutenkaan, näytti aivan samalta kuin pentu1, 3 ja 4. Kuivuttuaan tällekin jätkälle ilmestyi pieni piste niskan yläosaan ja isoimmat pojat sai sillä oman tunnisteet. Pentujen painot: Pentu1, 440g. Korkea sukka ja täplä niskan alaosassa. Pentu2, 370g. Otsalla tähti, pennuista vaalein. Pentu3, 420g. Iso, jolla ei niskassa valkoista. Pentu4, 340g. Pieni, jolla ei niskassa valkoista. Pentu5, 410g. Niskassa täplä heti takaraivon alla. Upeita poikia, upea äitikoira. Ehkä meille jääkin sitten viimein se tolleriuros, mistä olen jo useita vuosia haaveillut, olin jo yhtä viittä vaille aikanaan varaamassa Kanadasta, mutta meni lopulta pupu pöksyyn ja jäi hankkimatta. Mikäs sen upeampi, kuin Estan ja Tristanin poika. Aika näyttänee mitä näistä muruisista kehittyy. 20.6.2017 Poitsut noin kuuden vuorokauden ikäisinä. Painot: Eppu, 620g Amadeus, 540g Ressu, 690g Remppu, 510g Toisto, 630g Poika1, Eppu. Poika2, Amadeus. Poika3, Ressu. Poika4, Remppu. Poika5, Toisto. Pennuille leluja.. Estalle ts. tyynyjä. 26.6.2017 Muutama päivä takaperin alkoi paukkumaan kilo rikki, kolmen pennun siihen jo päästessä ja kahden tullessa kovaa vauhtia perässä. Huimat erot kyllä jo pennuilla, syntyessään isoimman ja pienimmän ero oli 100g, joka toki siinä vaiheessa tuntui melko isolta (vaikka kaikki omasta mielestäni olivatkin oikein hyvän kokoisia), nyt se on jo melkein 300g, pienimmän painaessa (huom, tosiaan muutamia päiviä sitten) 850g ja suurimman ollessa 1110g. En ole punninnut enää päivittäin pentuja. Ensimmäiset kaksi päivää punnitsin kalapuntarilla pipoon ujuttaen pennut kahdesti päivässä, aamuin illoin, mutta luovuin siitä hyvin nopeasti, kun painot nousi niin hyvään tahtiin. Eihän nämä edes pudottaneet painoa ollenkaan, yksikään näistä. Viikon verran sitten punnasin joka ilta, mutta näin senkin lopulta turhaksi (varsinkin kun ei nuo ryökäleet pysyneet siellä pipossa enää), siirryin joka toisen päivän taktiikkaan, tai jopa harvempaan. Silmämääräisesti ja ihan kun syliinkin nappaa niin näkee, kuinka hyvin vankistuvat päivä päivältä. Silmät on auenneet. :) Muutama tihrusilmä kovasti katselee ja säpsähtelee kaikenlaista näkemäänsä, muutamalla on vielä pienemmät viirut, mutta aamulla ei ollut vielä kuin kulman kärki aavistuksen rakosellaan ja nyt melkein kokonaan. Nopeasti ne vaan kehittyy! Kävelyaskelia on otettu eilisestä asti, tänään on haparoitu jo enemmänkin ja oikeastaan sitä ryömimisvaihetta ei enää ole kenelläkään. Aika humalaisia nuo toki ovat vielä ja kaatuvat aivan yhtäkkiä kyljelleen. Ja se ihana kehitysaskel, ne pissivät itse. Heh, siivoamista tiedossa hiljalleen. Vielä sen huomaa oikeastaan vain siitä, kun astuu pentulaatikon viltin päälle ja jalan alla onkin jotain märkää. Istuakaan ei viitsi enää ihan mihin sattuu. Esta ei enää niin pälyile, jos lapsilauma asettuu laatikon reunoille tai jopa laatikkoon pentujen kanssa, eli vähän voi päästää jo muitakin palluttelemaan penneleitä. Muu lauma ei vielä tule lähelle, mutta portin takana kovin kiinnostuneina katselevat. Taani sai kerran käydä laatikon reunalla, mutta laatikkoon astuessaan Esta asettui pentujensa eteen, ei murissut tai mitään, osoitti vaan ettei lähemmäksi tarvitse tulla. Kyllä senkin aika vielä tulee, kun leikkilapsia ja -koiria kaivataan. Vielä nuo nukkuvat käytännössä koko päivän, syövät vaan välissä (ja nykyisin tosiaan pissivät..), mutta selkeästi alkaa olemaan sellaisia pienen pieniä hetkiä, kun ne yrittävät leikkiä toistensa kanssa. Lähinnä siis kiipeillä kaverin niskaan ja natustaa korvaa. 26.6.2017 Painopäivitys: Eppu, 1.160kg Amadeus, 1.030kg Ressu, 1.340kg Remppu, 1.030kg Toisto, 1.180kg Omaa tasaista käyrää kaikki tekevät, Eppu ja Toisto vuorottelevat kumpi painaa enemmän, siksak-kuviota käyrässä. Ressu kulkee aivan omissa sfääreissään, lie mikä jötkäle pojasta kasvaa. Amadeus ja Remppu hienosti yli kilon molemmat, tasaista kasvua meidän "pikkuisilla". Hurja kasvutahti kaikilla. Punnitus onnistui, kun pojat sukelsi pää edellä pipoon, meni juuri se kriittinen hetki, että ehdin nähdä painon. :D Imetyshetkellä Rempun tai Ressun päässä kulki punkki, hyi olkoon. Onneksi vasta kulki. Esta tonkiessaan heinikoita ilmeisesti tuonut mukanaan, nyt niitä tuntuu piisaavan täälläkin. 28.6.2017 Meno laatikossa on vallatonta, vaikka useimmat kuvat antaa muuta ymmärtää. Ne pienet hetket mitä pojat jaksaa vemmeltää ei kulu mulla kamera kourassa. Ihmislapset ovat aivan haltioissaan, laatikossa ollessaan (silloin kun pennut ovat itse hereillä) poitsut kiipeilee jo syliin ja oikein antautuvat pusittavaksi ja halittavaksi. Pentuterapiaa! Luonteet eriytyvät vielä voimakkaammin, on muutama päällepäsmäri ja on muutama rauhallisempi ja on yksi siltä väliltä. Kaikki yhtä hienoja ja yhtä rakkaita. Voisin pitää ne kaikki kotona (samoin lapset pitäisivät..) Kuvassa Puhin takana ensin Toisto, joka nojaa Eppuun. Ihan taaimmaisena Remppu. Tikrun takana Amadeus nojaa Ressuun. 3.7.2017 Nämä murrrisevat, jätkillä on asennetta. Ei aika voi näin tehokkaasti kullata muistoja, ei Estan edellinen pentue ollut näin täpäkkä jo tässä iässä. Naskalitkin ovat jo kasvattaneet, olemme pulassa pian! :D Sen verran ovat venähtäneet jo kokoakin, että pystybaarissa maidon litkiminen jo onnistuu, vähän tasapaino meinaa välillä pettää tosin vielä, varsinkin, kun baari tuppaa olemaan aavistuksen liikkuvaa sorttia. Yksi jätkä etsii vielä omaa harrastavaa kotia. Koska pennut muuten ovat lentämässä kaikki hieman kauemmas, toivoisin, että tämä yksi jäisi hieman lähemmäs, mutta sopivan kodin löytyessä sekään ei ole este. Viisikosta kuvia 19vrk iässä: Eppu. Amadeus. Ressu. Remppu. Toisto. 8.7.2017 Painopäivitys: Eppu, 1.74kg. Amadeus, 1.60kg. Ressu, 1.98kg. Remppu, 1.62kg. Toisto, 1.94kg. 11.7.2017 On ulkoiltu sen minkä pystyy. Liikkumistilaa on laajennettu ensin pentulaatikosta alamakkariin (ihan itse sen tekivät myös lopulta kun laita ei heitä enää pidätellyt), mutta aika pian pennut halusivat myös nähdä mitä portin toisella puolella on. Nyt on kaksi päivää kuljettu jo koko alakerrassa. Todella rohkeita pentuja, ei haittaa uudet alustat, rapisevan kestokassinkin päällä seikkailtiin kuin huvipuistossa konsanaan. Ulkona helteellä oli aika kummallista olla ja meinasi mennä itkuksi, sisällä menoa on ihan toisella tavalla ja murinoita ja paineja nähdään vähän väliä. Kunnon ärrimurreja. Pian se sitten kääntyy ja halutaankin olla nimenomaan ulkona. Kynnet leikattiin jo toistamiseen muutama päivä sitten ja ensimmäinen annos matolääkettä on annettu. Tykkäsivät! Safkaa maistellaan (=ahmitaan) ja todella tykätään, pitää laittaa safkahyrrään seuraavaksi, ahneet possut kun rynnii pienellä ruokakipolla yhdessä niin sekamelskahan siitä vain syntyy. Tapporavistukset on nyt kivoja, oli kohteena sitten lelu tai veljen selkä. Pieniä naskaleita rakastetaan käyttää ja sormet ja varpaat pääsee siinä kohteeksi. Kaksi tulevaa perhettä on kylässäkin jo käynyt. :) 12.7.2017 Pojista neliviikkoiskuvat: Eppu. Amadeus. Ressu. Remppu. Toisto. 21.7.2017 Pojilla piisaa vauhtia ja asennetta. Ikää on nyt hieman päälle viisi viikkoa ja pitäisi ensimmäiset seisotuskuvat saada varmaan aikaan. Harjoiteltiin hieman ilman kameraa tänään ja menihän se aika sekoiluksi, ehkei ulkona kuistilla ole oikea paikka kun ympärillä on liikaa kaikkea kivaa. Varsinaisia puskajusseja nuo ovat kaikki ja mistään ei voi kulkea helpointa reittiä vaan esimerkiksi pallogrillin alla oleva ritilä on se pakkopäästäjuurisiitä juttu. Tai pihalla lojuvat lelut, putken pätkät... Ihanan hiljaisia ovat! Eppu on sellainen joka haluaa pentulaatikkoon nukkumaan ja väsyessään saattaa laatikon vieressä hetken inistä. Remppu on taas sellainen että halutessaan pois laatikosta siitä lähtee ääntä. Estan edellisten pentujen aikaan ei edes riittänyt että nukuttiin eri kerroksessa :P , tosin, niiden syömisessä oli jotain häikkää. Nämä syövät, voi todella syövät. Toki asia saattaa muuttua kun ryhmäpaine häviää, kolmessa perheessä ei ole koirakaveria seurana. Pentuja on edelleen hyvin vaikea luonnehtia, ovat todella tasaväkistä sakkia. Amadeus pienestä koostaan huolimatta on kunnon sisupussi ja haastaa yleensä isoimmat painiin. Tai ehkä haastaa on väärä sana, se vetää muita turpaan, tosin on sitten ensimmäisenä aina kiipeämässä ihmisten syliin. Ressu on edelleen aika äijä joka ei kyllä itsestään pidä kauheasti mitään ääntä, ehkä sellainen omalla tavallaan huomaamaton. Seisottaessa Toisto oli ainoa joka hiffasi juonen, ts, taisi olla se ahnein. Eppu ja Remppu on porukan rauhallisimmat jäsenet, jos tästä laumasta jotain rauhaa yritetään etsiä. 26.7.2017 Pojat kuusiviikkoisina: Eppu. Eppu. Amadeus. Amadeus. Ressu. Ressu. Remppu. Remppu. Toisto. Toisto. Olipahan haastetta ottaa kuvia pojista, joille on tarjottu kultalusikalliset muurahaisia pöksyihin. Eppu ja Toisto pisti aivan lekkeriksi koko homman ja läiskivät ja purivat kättä :D , leikkelemakkarasta sekosi varsinkin Eppu ja tahnatuubi oli vain väline laittaa juttu aivan leikiksi ja painiksi. Amadeus oli ihmeissään pöydällä, Ressu ja Remppu tajusi jujun heti. Täytynee kuvailla uudestaan seitsenviikkoisina ja toivoa, että olisivat vähän rauhallisemmin pöydällä. Joo hah. Todella uteliaita, rohkeita ja leikkisiä pentuja ovat, aivan ihanan hurmaavia kaikki. Todennäköisesti kotiin on jäämässä Ressu. Amadeus ja Remppu rauhallisempina muuttavat ensimmäisiksi omiksi koiriksi, eli joko Toisto tai Eppu olisi vailla ehdottoman harrastavaa, näyttelyistä ja rodunomaisista lajeista kiinnostunutta kotia.